Blogin nimi viittaa Benedict Andersonin metaforaan, jonka mukaan kansakunnat uneksivat itsensä sekä mosambikilaisen kirjailijan Mia Couton romaaniin Terra Sonâmbula (Unissakävelijämaa). Unissakävelijämaan uneksinta jatkuu yhä ja kuten olettaa sopii välillä kovin rauhattomana, kiistoissa, seremonioissa, kaduilla, keskusteluissa, musiikissa...

tiistai 13. tammikuuta 2015

Kolmannen maailman kulinaristeja (Karjalainen, tammikuu 2015)

Janne Rantala
Karjalainen: Kirjeitä Mosambikista

Suomessa eletään ruokabuumin vuosia, mikä ei taida tarkoittaa sitä, että roiskeläppäpitsoja tai einesmaksalaatikkoja myytäisiin aiempaa vähemmän. Pikemminkin sitä, että yhä useammat nykyään ”harrastavat” ruuanvalmistusta. Joka lehdessä on ruokapalstansa ja ruokablogeissa julkaistaan reseptejä ja valokuvia syödyistä aterioista. Lehtikaali on kuulemma noussut suureen maineeseen. Silti minusta tuntuu, että täällä Mosambikissa kulinarismi on paljon yleisempää eikä sanalla ole sellaista ylellisyyden vivahdetta kuin suomessa; vaikka luulisi että köyhässä maassa olisi tärkeämpiäkin ongelmia ratkottavana kuin herkuttelu, nauru ja musiikki.

Mosambikin perheessäni kaikki ovat kulinaristeja ilman että he itse ajattelisivat niin. Mainitsemani lehtikaali tunnetaan yhtenä niistä kymmenistä erilaisista lehtivihanneksista, joita pidetään täkäläisen ruuan perustana. Lehtivihannekset sekoitetaan perinteisesti isolla huhmareella hienonnetuista maapähkinöistä ja kookospähkinästä keitettyyn kastikkeeseen ja tarjoillaan kalan, mustekalan, katkarapujen tai lihan kanssa.

Tavallinen arkiruokakin on tavallisesti huolella valmistettua ja nautitaan vehreän salaatin ja usein jälkiruuan kera. Salaatti on maustettu limetillä, merisuolalla ja oliiviöljyllä. Kovaonnisemmissa perheissä joudutaan tyytymään ruokaöljyyn, mutta valmiit salaattikastikkeet eivät ole suosiossa. Läpikulinaristisen kulttuurin huonona puolena on, että jos itse pyöräytän lihapullat ja perunamuusin, on se sinällään kovin vaatimaton ateria.

Oma lukunsa ovat juhlat, joista on lisäksi eri vakavuusasteita. Kaikkein yksinkertaisimpia juhlia kutsutaan yksinkertaisesti lounaiksi. Vieraat, tyypillisesti parikymmentä, saapuvat tavallisesti illallisaikaan. Koska varsinainen ruoka ei välttämättä vielä edes ole valmista, tarjotaan alkuun erilaisia pasteijoita, kuten samusoja, ja virvoitusjuomaa, olutta ja viiniä. Lounasjuhlat eivät paikallisten mielestä edes ansaitse juhlan arvonimeä, sillä siirryttäessä varsinaiseen ateriointiin löytyy pöydästä vain kolmesta viiteen ruokalajia eikä juomiakaan ole aivan rajattomasti. Lisäksi ne ovat tyypillisesti yksipäiväisiä, päinvastoin kuin esimerkiksi häät, hautajaiset, joulu tai uusi vuosi. Lounasjuhliin löydetään aihetta elämän pienistä saavutuksista tai onnenpotkuista. Joskus sähkökatko ajaa kiireellä hyödyntämään pakastimen sisällön. Lauantaina alkavat lounasjuhlat kestävät naapurien kiusaksi usein pitkälle sunnuntaiaamuun.

Moni kuuluu niin sanottuun chitiki-rinkiin, jossa jokainen antaa kuukausittain rahaa yhdelle perheelle, jonka velvollisuutena on järjestää sen kuukauden pirskeet. Järjestelmä mahdollistaa paljon yltäkylläisemmät pidot kuin järjestäjäperheen omalla, useimmiten melko vaatimattomalla, ostovoimalla olisi mahdollista. Samaista järjestelmää käytetään muuten myös muiden isojen hankintojen rahoittamiseen.

Arkipäivällis- ja juhlapöytien ylellisyyden kääntöpuolena on arkiaamiaisten vaatimattomuus. Moni tyytyy pullaan tai pasteijaan, tahi pelkkään leipään teen kanssa. Maalaiset syövät yleensä edellispäivän jämät, etteivät ne jääkaapin puutteessa pilaantuisi.  

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija, joka on lihonut Mosambikissa janne.juhana@gmail.com .

2 kommenttia:

  1. Rakas veljeni, et välttämättä (kovin paljon) ole lihonut, kuvat ehkä vääristää. Ja jos oisit, niin ei se haittaa :)
    Heljä

    VastaaPoista
  2. Rakas siskoseni. En ole käynyt kyllä puntarilla, mutta lähtiessä painoin vaivaiset 83 kiloa. Mutta taitaa niitä kiloja tulla siellä Suomessakin ainakin joillekin, iän myötä?

    VastaaPoista

Ole hyvä ja jätä kommenttisi tähän, kommentointi ei vaadi rekisteröintiä. Kiitän jo etukäteen. Ystävällisesti, Janne